Vapaaehtoistyöni lähtökohtia

Tämä blogi on odottanut perustamistaan jo useamman viikon ajan ennen ensimmäisen tekstin putkahtamista maailmaan. Blogin odottaessa syntymistään, olen minä kuitenkin ehtinyt olla Limassa jo parisen kuukautta ja vapaaehtoistyöpaikassanikin on kulunut jo kuuden viikon päivät. Tänä aikana olen totutellut suurkaupungin elämänrytmiin ja opetellut erilaisia survival-taitoja, esimerkiksi jalankulkijana liikenteen seassa liikkumista, ruokamyrkytyksen välttämistä sekä itseni ilmaisua espanjan kielellä, joka ei tänne saapuessani ollut kovinkaan sujuvaa. Eikä se suju ihan ongelmitta vieläkään.

Mutta miten siis päädyin Limaan vapaaehtoistyöhön? Tarinalla on pidemmät juuret, sillä kiinnostus ulkomailla työskentelyyn ja erityisesti latinalaiseen Amerikkaan oli kytenyt mielessäni jo koko aikuisikäni. Samalla kun ikävuodet kertyivät salakavalasti lähemmäs kolmeakymmentä, aloin kaivata myös irtiottoa työelämästä. Puolihuolimattomasti juttelin suunnitelmistani myös ystävilleni, mutta ajatus lähtemisestä tuntui tuolloin vielä aika abstraktilta. Yhtenä ylityölauantaina sähköpostiini kuitenkin tupsahti ystäväni minulle välittämä viesti: “ETVO hakee vapaaehtoista lastensuojelutyöhön Peruun“. Printattu sähköpostiviesti kuljeskeli laukun pohjalla viikonlopun yli ja seuraavan viikon alussa otinkin jo yhteyttä Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepaan lisätietojen saamiseksi. Sain kuulla, että kyseiseen paikkaan ei ollut löytynyt sopivaa hakijaa varsinaisessa valintaviikonlopussa ja että nyt haettiin vapaaehtoista Etelän vapaaehtoisohjelma ETVO:on ns. jälkihaulla. Ja vielä kiireisellä aikataululla. Viikkoa myöhemmin huomasin istuvani jo haastattelussa ja tulleeni valituksi! Varsinainen lähtö tapahtui kuitenkin vasta reilua vuotta myöhemmin, sillä päädyin mielenkiintoisen työtilaisuuden vuoksi lykkäämään lähtöäni. Vuoden aikana ehdin suunnitella lähtöä yhdessä mieheni kanssa, vakuutella epäuskoisia ystäviä ja perheenjäseniä, käydä sähköpostikeskusteluja vähän sinne sun tänne, osallistua espanjan kielen keskustelukurssille, tehdä erinäisiä käytännön järjestelyitä ja hakea lisää virkavapaata. Joulukuussa lensimme mieheni kanssa yli Atlantin ja kuuden viikon Kolumbia-Ecuador-Peru -tourneen jälkeen saavuimme tammikuun lopulla helteiseen Limaan.

Ensimmäinen viikko Limassa kului käytännön asioita hoitaessa ja yleisessä orientoitumisessa, mutta jo toisella viikolla pääsin tutustumaan uuden vapaaehtoistyöpaikkani, Fundación Cuna Nazarethin, arkeen. Vastaanotto päiväkodissa oli kerrassaan lämmin ja ensimmäisinä työpäivinä minua tutustutettiin päiväkodin työntekijöihin, tiloihin sekä historiaan. Päiväkodin johtaja Margarita on työskennellyt päiväkodissa jo muutaman vuosikymmenen ajan, ja hän kertoikin mielellään päiväkodin historiasta. Fundaciòn Cuna Nazareth on toiminut Chorrilloksen kaupunginosassa 48 vuoden ajan. Näinä vuosina hoitopaikan ovat päiväkodista löytäneet jo tuhannet Chorriloksessa ja ympärysalueilla asuvat köyhien perheiden lapset. Viimeisen vuosikymmenen aikana toiminta laajentui ja Chorrilloksen lähialueille perustettiin kaksi uutta päiväkotia, joista Santa Teresa de Villassa sijaitseva päiväkoti kuitenkin tuhoutui toimintakelvottomaksi vuoden 2007 maanjäristyksessä. Nyt siis Chorrilloksen keskustassa sijaitsevassa keskuspäiväkodissa on paikka noin sadalle lapselle ja syrjäisemmässä Delicias de Villan päiväkodissa noin viidellekymmenelle lapselle. Päiväkotien puitteet ovat karuhkot, ainakin pohjoismaisin silmin tarkasteltuna. Ruuhkaisen Chorrilloksen keskustassa sijaitsevan Cuna Centralin päiväkodin tilat ovat lapsimäärään nähden riittävät, luokissa on liikkumatilaa ja pihalla runsaasti tilaa juosta ja leikkiä. Ylhäällä Liman hiekkarinteillä sijaitsevan Delicias de Villan kaupunginosan päiväkodissa taas olosuhteet ovat heikommat. Päiväkodin tilat ovat ahtaammat ja pihalla on vähemmän tilaa leikkiin. Vaikeaksi tilanteen tekee kuitenkin aurinko, joka paistaa lasten leikkipaikalle koko päivän ja porottaa läpi aaltopeltikattojen kuumentaen luokkahuoneita melkoisesti. Molemmissa päiväkodeissa on kuitenkin nähty vaivaa ja tehty tiloista lapsille mukavammat iloisin värein ja seinille ripustetuin kuvin.

Cuna Nazarethin päiväkodit on tarkoitettu 1-5-vuotiaille lapsille. Alle 2-vuotiaat lapset ovat ns. Cunan, eli pienten puolella. Cuna Centralin pienten puolella on paikka noin viidelletoista 1-vuotiaalle ja  kahdellekymmenelleviidelle 2-vuotiaalle. Kumpaakin ikävuotta kohden on yksi opettaja ja yksi avustaja. Isompien, 3-5-vuotiaiden lasten puolella eli Jardinissa on kussakin ikäryhmässä noin 25 lasta. Lapsiryhmää kohden on Cunan tavoin yksi opettaja ja yksi avustaja. Delicias de Villan päiväkodissa lapsia ja opettajia on vastaavasti samassa suhteessa vähemmän. Osa opettajista on Cuna Nazarethin palkkalistoilla, osa taas paikallishallinnon (Municipalin) palkkaamia. Paikallishallinnon palkkaamat opettajat poistuvat työpaikalta pian lounaan jälkeen, jolloin lapsikatras jää Cuna Nazarethin muiden opettajien ja harjoittelijoiden vastuulle. Kuten arvata saattaa, varsinkin iltapäivisin hulina päiväkodeissa on melkoinen ja aikuisten kädet eivät kaikkialle ylety! Päiväkodeissa on kuitenkin tarkat rutiinit ja työntekijät ovat tottuneet kaitsemaan suurta lapsilaumaa. Kuri päiväkodissa on tiukka ja lasten odotetaan noudattavan yhteisiä sääntöjä.

Cuna Nazarethin opettajilla on vahva ammattiylpeys ja he kokevat lasten kanssa työskentelyn kunnia-asiana. Jotkut opettajista ovat itsekin aikanaan olleet Cuna Nazarethin kasvatteja. He ovat sitoutuneita lasten kanssa työskentelyyn ja mielissään saadessaan työskennellä entisessä päiväkodissaan. Viime kuukausina Cuna Nazarethin henkilökuntaa on kuitenkin painanut opettajien nimityksiin liittyvä kiista. Päiväkodissa on ollut avoin opettajan paikka, josta kolme Cunan opettajaa ovat olleet kiinnostuneita. Cuna Nazarethissa katsotaan yhden opettajista käyttäneen henkilökohtaisia suhteitaan ja korruptoitunutta paikallishallintoa hyväkseen ja saadakseen viran päiväkodista. Toimintamalli ei Perussa varmastikaan ole ennen kuulumaton, mutta Cuna Nazarethin työntekijät ovat surullisia ja pettyneitä huomatessaan yhden työntekijöistään käyttävän järjestelmää edukseen. Cuna Nazarethin hallinnosta vastaavat työntekijät tekevät päiväkodin lakimiehen avustuksella parhaansa nimitysasian muuttamiseksi, mutta kokevat olevansa tilanteessa voimattomia.

Puolen vuoden vapaaehtoisjaksolla pääasiallisena tehtävänäni on työskennellä päiväkodin sosiaalityöntekijän, Carmenin kanssa päiväkodin sosiaalipalveluissa. Lisäksi tehtävänäni on kirjoittaa kummimateriaalia Cuna Nazarethin suomalaisille kummeille, ja tuota kummimateriaalina käytettävää tekstiä kirjoitan siis jatkossa tähän blogiin. Viime viikkojen aikana olen työskennellyt jonkun verran myös päiväkodin puolella lasten parissa, joten siitäkin varmasti jossain vaiheessa kirjoittelen enemmän!