- Onko Suomessa köyhiä? Tähän kysymykseen olen näiden muutaman kuukauden aikana törmännyt jo useampaankin kertaan. Asiaa tiedustelevat niin päiväkodin muut työntekijät kuin asiakasäiditkin. Viime kuukausina mieleeni ovatkin pitkästä aikaa palautuneet sosiaalipolitiikan laitoksen opit erilaisista köyhyyden käsitteistä, joita muistan perusopintojen aikana tankanneeni muistiin. On absoluuttista ja relatiivista köyhyyttä, subjektiivista ja objektiivista. Suomessakin siihen köyhyyteen törmää tuon tuosta perussosiaalityössä, mutta kuinka selittää suomalaista köyhyyttä esimerkiksi perulaiselle kahden yliopistotutkinnon omaavalle kollegalle, joka itsekin elää suomalaisittain katsottuna köyhyysrajan tuolla puolen? Ja miten selittää, että meillä Suomessakin on paljon tarvetta lastensuojelulle, vaikka meillä ei samanlaista köyhyyttä olekaan? Ja että meillä ei kuitenkaan tästä huolimatta ole päiväkodeissa omia sosiaalityöntekijöitä valitsemaan lapsia niihin sisään. Meillä kun päivähoitoon pääsevät kaikki hoitopaikkaa tarvitsevat lapset.
Kysymykseen törmätessäni olen ottanut vakiovastauksekseni todeta, että kyllä, meillä Suomessakin on köyhyyttä, se vain on kovin erilaista kuin täällä Perussa. Yleensä kerron, että meillä Suomessa köyhät ovat köyhiä verrattuna rikkaimpiin suomalaisiin, mutta meillä yhteiskunta huolehtii siitä, että ihmiset eivät vajoa absoluuttiseen köyhyyteen. Kerron, että meillä kaikilla suomalaisilla on asunto tai ainakin katto pään päällä. Ja jos nyt ei ihan kaikilla, niin tällöin kyse on usein köyhyyden ohella muidenkin ongelmien kasaantumisesta. Asumiskeskustelua jatketaan tavallisesti vertailemalla asumuksia: löytyykö WC, onko suihku, paleleeko sisällä. Tämä konkreettinen asumismukavuuden vertailu antaa perulaiselle melko hyvää kuvaa siitä, mitä on olla köyhä Suomessa. Kotikäynti köyhän perulaisperheen asumukseen tuo vastaavasti suomalaiselle käsityksen täkäläisestä köyhyydestä. Vaikka valtaosa perulaisista asuukin kodeissa, joissa materiaaliset puitteet jättävät paljon toivomisen varaa, perulainen köyhyys on kuitenkin paljon muutakin kuin asumisviihtyvyyden puutteita. Se on puutteita ravinnossa, terveydenhuollossa, koulutuksessa ja turvallisuudessa.
Cuna Nazarethin päiväkotien lapset tulevat kaikki kodeista, joissa eletään sosiaalipoliittisin termein äärimmäisessä köyhyydessä. Köyhyys on kaikissa perheissä jo ylisukupolvista, köyhäksi siis kirjaimellisesti synnytään. Kotitaloudet ovat tiiviitä ja niissä asuu tavallisesti ainakin kolme sukupolvea. Suurin osa vanhemmista elättää perheensä minimipalkalla. Palkan eteen on tehtävä pitkiä päiviä, eikä käsitystä vapaapäivistä aina tunneta. Lapsille tämä tarkoittaa pitkiä päiviä muiden kuin omien vanhempiensa hoidossa, pahimmillaan jopa pitkiä aikoja yksin kotona. Aikuisen vajavaisesti valvovan silmän alla tai yksin kotona päivänsä viettävälle lapselle koti on täynnä vaaranpaikkoja. Esimerkiksi sähköt on koteihin vedetty usein omin luvin ja viritysratkaisut näyttävät kaikkea muuta kuin turvallisilta. Välittömän fyysisen vaaran ohella voi tietenkin vain ajatella, minkälaista turvattomuutta puutteellinen hoiva lapsissa aiheuttaa. Monet lasten vanhemmista työskentelevät auringonnoususta auringonlaskuun, kuutena päivänä viikossa. Usealla lapsella onkin yhteistä hereillä oloaikaa vanhempiensa kanssa vain vähän.
Oman haasteensa perulaiseen sosiaalityöhön tuo kiinteästi latinokulttuuriin kuuluva machismi, joka määrittelee naisen ja miehen roolit perheessä ja korostaa naisten riippuvuutta puolisostaan. Useat äideistä elävät parisuhteissa, joissa mies on väkivaltainen ja alistaa niin henkisesti kuin fyysisestikin vaimoaan. Erityisesti taloudellinen riippuvaisuus miehestä tekee naisille suhteesta lähtemisen vaikeaksi. Monet lapset elävätkin perheissä, joissa väkivalta on osa perheen arkea. Myös lapsiin kohdistuva väkivalta on yleistä ja kasvatusmenetelmänä hiljaisesti hyväksyttyä, vaikka se onkin lain mukaan kiellettyä. Vapaaehtoisjaksoni aika olen tehnyt pieniä arvioita lasten perhetilanteista haastattelemalla 4-5-vuotiaita lapsia nk. nallekortteja hyödyntäen. Haastatteluitteni ideana on ollut, että tunnekorttien avulla lapsilla on mahdollisuus tuoda esiin ajatuksiaan perheenjäsenistään sekä tuntemuksiaan erilaisiin tilanteisiin liittyen. Tähän mennessä haastattelemistani lapsista melkein puolet on keskusteluissamme tuonut ilmi, että heitä rankaistaan fyysisesti. Perussa lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttuminen on kuitenkin vaikeaa. Ilmoituksen tekeminen viranomaisille vaatii kollegoiltani saamani tiedon mukaan silminnäkijähavainnon, mikä tekee asiaan puuttumisen lähes mahdottomaksi.
Cuna Nazarethiin tulevilla lapsilla on usein myös puutteita terveydenhuollossa. Sosiaalityöntekijän alkuhaastattelussa vanhemmat esittävät lastensa ns. neuvolaseurantakortin, johon merkitään myös rokotukset. Monelta lapsista puuttuu tarvittavat rokotukset, tai jokin annos rokotetta on jäänyt antamatta. Äideille annetaan tiukka palaute siitä, että rokotukset on saatettava ajan tasalle, jotta lapsen sairastuminen ehkäistävissä oleviin sairauksiin voitaisiin välttää. Terveysasemilla rokotuttaminen on maksutonta, tai maksu on vain nimellinen. Siitä huolimatta usean lapsen rokotusten saaminen viivästyy. Kyse ei kuitenkaan ole aina lasten vanhempien välinpitämättömyydestä, vaan matalan koulutustason aiheuttamasta vaikeudesta hoitaa tällaisia asioita. Lasten vanhemmat ovat tyypillisesti käyneet vain joitain vuosia perusopetuksesta. Koulutuksen puute näkyykin paitsi tiedollisina aukkoina, ennen kaikkea vaikeuksina hoitaa arkielämään ja lastenkasvatukseen liittyviä käytännön asioita. Monille äideille lasten rokotuttaminen sairauksia vastaan ja heidän täysipainoisesta ravinnosta sekä säännöllisestä päivärytmistä huolehtiminen ovat asioita, joissa he tarvitsevat Cunan työntekijöiden neuvoja.
Cuna Nazarethissa sosiaalityöntekijän tehtäviin kuuluu vanhempien ohjaus ja neuvonta erilaisissa elämäntilanteissa. Sosiaalityöntekijän lisäksi vanhemmilla on mahdollisuus tavata psykologia ja keskustella kasvatukseen tai omaan elämäntilanteeseen liittyvistä ongelmista. Lisäksi vanhemmille järjestetään säännöllisesti luentoja ja työpajoja, joihin heidän edellytetään osallistuvan. Nyt syksyllä (siis Suomen keväällä) järjestetyn luentotilaisuuden aiheena olivat tasapainoinen ruokavalio ja perussairaanhoidon piiriin hakeutuminen. Lisäksi vanhemmille kerrottiin erilaisista mahdollisuuksista saattaa kesken jäänyt peruskoulu loppuun ja heille tarjottiin jopa edullista mahdollisuutta englannin kielen opiskeluun. Innostus kaikkiin päivän teemoihin oli osanottajien keskuudessa suurta ja keskustelu kävi vilkkaana. Nyt tulevana viikonloppuna Cuna Nazarethin psykologi pitää vanhemmille työpajan lapsen itsetunnon tukemisesta sekä häiriökäyttäytymiseen puuttumisesta. Koulutuspäivien teemat pyritään valitsemaan ajankohtaisista aiheista ja ilmenevien tarpeiden mukaan.
Cuna Nazarethiin tulevilla uusilla lapsilla onkin elinolosuhteidensa vuoksi edessään melkoinen sopeutuminen, ennen kuin päiväkotielämä lähtee sujumaan mutkattomasti. Päiväkodin aloittaessaan joidenkin lasten elämästä puuttuvat vielä täysin säännölliset rytmit ja aikataulut. Lapset ovat aamuisin unisia ja torkahtelisivat mielellään kesken aktiviteettien. Samoin ruokailutilanteet ovat joillekin lapsille vaikeita, sillä he eivät kodeissaan ole tottuneet syömään tiettyyn aikaan ja kokonaisia annoksia. Monet äidit ruokkivat lapsiaan epäterveellisin välipaloin, minkä vuoksi lapset eivät ole tottuneet syömään terveellisempiä ruokia. Cuna Nazarethissa lasten ruokalistat suunnittelee ravitsemisterapeutti, joka huolehtii siitä, että ateriat ovat ravitsemuksellisesti täysipainoisia. Cunassa pidetään tiukasti kiinni siitä, että lautanen on syötävä tyhjäksi, sillä lasten seuraava täyspainoinen ateria saattaa olla vasta seuraavan päivän lounas. Myös lasten unirytmistä huolehditaan ja kaikki lapset nukkuvatkin joka päivä tuhdit parin tunnin päiväunet. Uusille päiväkodin lapsille myös leikkitilanteet voivat olla haastavia, sillä lapset kasvavat usein virikkeettömissä kodeissa, joissa mahdollisuuksia leikkiin on niukasti. Leikkimisen sääntöjä harjoitellaankin ahkerasti lasten keskuudessa, joskin tiuhaan tarvitaan myös aikuisesta välienselvittelijää. Yhteisten sääntöjen ja arvojen opetteleminen on osa myös päivittäistä opetusta. Jokainen työviikko alkaa maanantaisin kaikkien lasten ja opetushenkilökunnan yhteisellä aamunavauksella, jossa lapsia kasvatetaan laulujen ja leikkien avulla kunnioittamaan paitsi vanhempiaan, opettajiaan ja päiväkotikavereitaan, myös jumalaa ja isänmaataan Perua.
Tätä kirjoittaessani olemme jo toukokuussa, ja uudetkin lapset ovat ehtineet käydä päiväkotia jo muutaman kuukauden ajan. On ollut ilo seurata, miten vaikeista elinolosuhteista tulevat lapset ovat löytäneet paikkansa päiväkodin arjessa. Alku on toki ollut hankalaa, mutta vähitellen lapset ovat omaksuneet päiväkodin rytmin. Lapset näyttävät päällepäin paremmin voivilta, he ovat saaneet uusia kavereita ja opiskelevat innokkaasti uusia asioita opettajiensa johdolla. Aamuisin ja iltapäivisin ulkoiluaikaan piha täyttyykin iloisen hälinän ja naurun säestämistä lasten leikeistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti