Jesúsin tarina

Eräänä paahtavan kuumana helmikuun päivänä kipuan yhdessä Cuna Nazarethin lastentarhanopettaja Livian kanssa pitkin Chorrillosin kaupunginosan laitamilla kohoavia hiekkarinteitä. Olemme matkalla vierailulle yhden päiväkodista lapselleen paikkaa hakevan perheen kotiin, koska Cuna Nazarethin sosiaalityöntekijä Carmen ei kiireiltään ehdi käymään kaikkien perheiden luona. Perille saapuaksemme olemme ensin matkustaneet pikkubussilla, sitten mototaksilla ja lopulta kavunneet jyrkät portaat hiekkarinteen huipulle, jossa portaiden päätyttyä matkamme jatkuu hiekassa tarpoen. Matkalla ohitamme yleisen käymälän, jonka sivustalla naiset hoitavat pesutoimenpiteitään yhteisessä käytössä olevissa altaissa. Läsnäolomme kiinnittää naisten huomion ja meitä lähestyy vanhempi, jo huonosti liikkuva rouva kysyen millä asialla liikumme. Kun kerromme olevamme Fundación Cuna Nazarethista ja matkalla kotikäynnille, naisen ilme kirkastuu. Hän kertoo kuulleensa päiväkodista hyviä asioita ja kertoo, että hänellä on 4-vuotias lapsenlapsi, joka kaipaisi hoitopaikkaa. Livia kehottaa naista saapumaan sosiaalityöntekijän vastaanotolle, jotta perheen tilanne voitaisiin kartoittaa. Nainen esittelee itsensä Mercedesiksi, kiittää tiedoista ja lupaa tulla mahdollisimman pian sosiaalityöntekijää tapaamaan.

Viikkoa myöhemmin Mercedes istuu sosiaalityöntekijä Carmenin vastaanotolla. Päivä on taas tukahduttavan kuuma, mutta nainen on siitä huolimatta taittanut pitkän matkan rinteiltä päiväkodille sosiaalityöntekijää tapaamaan. Vastaanotolla Mercedes kertoo, että hän on yhdessä miehensä kanssa vastuussa tyttärensä 16-vuotiaasta tyttärestä sekä 4-vuotiaasta pojasta, eikä hänellä ole paikkaa, johon lapsi viedä työpäiviensä ajaksi. Perheen toimeentulo on niukka, Mercedes myy työkseen kesäisin rannalla makeisia, keksejä ja virvokkeita, kun taas hänen puolisonsa työskentelee parkkipaikan vartijana. Työskentely on naiselle raskasta, sillä aivohalvauksen jäljiltä toinen puoli hänen vartalostaan on voimaton. Kotityöt tekee 16-vuotias tyttärentytär Katy, sillä Mercedesin sormet eivät enää taivu kunnolla. Carmen tarttuu Mercedesiä käsistä ja näyttää, miten niveliä voi verrytellä. Nainen kertoo, että hänellä on kyllä lähete fysioterapiaankin, mutta ei töiltään ole sinne ehtinyt. Carmen kannustaa painokkaasti naista hakeutumaan hoidon piiriin.

Mercedes kertoo, ettei hänen tyttärensä ole koskaan ottanut lapsistaan vastuuta. Hän on synnyttänyt kaikkiaan 12 lasta, joista 16-vuotias Katy on vanhin, kun taas 4-vuotias Jesús toiseksi nuorin. Lasten äiti kärsii Mercedesin kertoman mukaan vaikeasta huumeongelmasta. Carmenin kysyessä muista lapsenlapsista nainen kertoo, ettei tiedä heidän kohtaloistaan, sillä hänen tyttärensä on myynyt lapset jo pian syntymän jälkeen. Kahden lapsista hän on kuullut päätyneen adoptioon Yhdysvaltoihin, muista hänellä ei ole tietoa. 4-vuotias tyttärenpoika Jesús on naisen silmäterä, jonka hyvinvoinnista hän kokee vastuuta. Mercedes kertoo huolestuneena, ettei hänellä ehkä ole varaa maksaa 4 solen päivämaksua, eikä lapsella ole oikein kouluun sopivia vaatteitakaan. Carmen rauhoittelee naista ja kertoo, että maksuista voidaan aina neuvotella ja tarvittaessa perhe voi saada vaatteita lahjoituksena päiväkodilta, Emmauksen Cuna Nazarethille lähettämistä vaatteista. Carmen luottaa Mercedesin tarinaan ja hyväksyy lapsen päiväkotiin ilman sisäänottoprosessiin kuuluvaa kotikäyntiä. Jesús voi aloittaa päiväkodissa jo seuraavana päivänä, kotikäynti sen sijaan jää odottamaan myöhempään hetkeen.

Seuraavana päivänä Jesús tulee ensimmäistä kertaa päiväkotiin. Uusi ympäristö ja päiväkodin pihalla juoksevat ja mekastavat toiset lapset jännittävät poikaa, joten ulkoiluaikana hän istuu mielellään seinänvierustalla. Pojan ensimmäiset päivät päiväkodissa kuluvatkin päiväkodin rytmiin ja toisiin lapsiin totutellessa. Pian hän kuitenkin ottaa jo rohkeammin kontaktia toisiin lapsiin ja rohkaistuu pelaamaan poikien kanssa jalkapalloa ja nousemaan kiipeilytelineisiin. Välillä poikien kanssa leikkiessään Jesús ottaa kovemman pojan roolin ja tekee pieniä kepposia toisille lapsille. Ruoka maistuu Jesúsille hyvin, mutta päiväuniaikaan nukahtaminen tuottaa ensimmäisinä päivinä vaikeuksia. Hän opettelee saksien käyttöä, värittää väritystehtäviä ja askartelee, mutta ehdottomasti mieluisin aktiviteetti pojalle on monien muiden lasten tapaan muovailuvahasta muotoileminen. Syksyn ja talven aikana Jesús tulee yhä rohkeammaksi ja pian hän on jo päiväkodin lasten keskuudessa pidetty kaveri. Oppitunneilla Jesús kuuntelee kiinnostuneesti opettajaa ja osallistuu innokkaasti tehtäviin. Hän opettelee englantia perjantai-iltapäivisin englanninkielen opettajan johdolla ja osallistuu mielellään tanssitunneille. Hän esiintyy myös Cuna Nazarethin yhteisessä juhlassa ollen mukana tanssiesityksessä.

Nyt viimeisellä työviikollani teimme sosiaalityöntekijä Carmenin kanssa vierailun Jesúsin kotiin. Vaikka maisema on sama kuin vieraillessamme perheen naapurustossa helmikuussa, olosuhteet ovat ratkaisevasti erilaiset. Helmikuun helteissä hiekkarinteet kylpivät paahtavan kuumassa auringossa, nyt heinäkuussa näillä samoilla rinteillä meidät ympäröi luihin ja ytimiin käyvä kosteus. Liman talvinen sää piti siis huolen siitä, että tällä kertaa ei aurinko porottanut niskaamme kivutessamme pitkin jyrkkiä portaita ja hiekkapolkuja, mutta sen sijaan raahasimme mukanamme säkillistä Carmenin valitsemia lahjoitusvaatteita: lampaankarvavuorinen takki, villapaitoja, villasukkia ja lisäksi pari paksua vilttiä. Saapuessamme perheen kotiin käy selväksi, että Emmauksen lahjoitusvaatteet tulevat tarpeeseen, sillä kodin rakenteet eivät pidä talven kylmyyttä loitolla. Jesús asuu yhdessä isovanhempiensa, vanhemman siskonsa sekä tätinsä ja serkkunsa kanssa kaksi huonetta käsittävässä talossa, jossa on maalattia, ohuesta lastulevystä rakennetut seinät sekä aaltopellistä tehty katto. Kosteus saa aikaan sen, ettei maalattia ole koskaan täysin kuiva, vaan hohkaa kosteutta kodin tiloihin.

Kotikäynnillä tapasimme Mercedesin, hänen toisen tyttärensä Rosan sekä Jesúsin, joka ei tuona päivänä ollut tullut päiväkotiin. Naiset ilahtuvat suuresti tuomisistamme. Rosa auttaa äitinsä ylle lampaankarvatakin, joka onkin juuri sopivan kokoinen. Mercedes kertoo Jesúsin äidin palanneen jälleen Chorrillosiin ja että poika on nyt viettänyt enemmän aikaa äitinsä kanssa. Mercedes ei oikein tiedä mitä asiasta ajatella, toisaalta hän on iloinen siitä, että hänen tyttärensä tuntuu ottavan pojasta vastuuta, toisaalta hän on pelkää tämän taas katoavan omille teilleen. Mercedes kokee kuitenkin olevansa päävastuussa Jesúsista, onhan hän virallisestikin pojan huoltaja. Kerron naisille, että olen vapaaehtoisjaksoni aikana kirjoittanut tekstejä Cuna Nazarethin suomalaisille kummeille ja että kysyn nyt lupaa kirjoittaa teksti Jesúsista. Kerron, ettei lapsilla ole Suomessa omia henkilökohtaisia kummeja eikä kummeilla pitkien matkojen ja taloudellisten syiden vuoksi ole välttämättä mahdollisuutta vierailla päiväkodeissa, mutta he auttavat lapsia välillisesti tukemalla päiväkodin toimintaa. Naiset kokevat kummiasian tärkeäksi ja Mercedes antaa mielellään luvan tekstin kirjoittamiselle ja valokuvien ottamiselle.

Jesúsin Cuna Nazarethissa viettämien kuukausien aikana pojasta on tullut reipas 5-vuotias, joka on sopeutunut hyvin päiväkodin arkeen. Jesús kertoo käyvänsä mielellään päiväkodissa, sillä siellä hänellä on kavereita, joiden kanssa leikkiä ja lisäksi siellä oppii paljon uusia asioita. Jesús kertoo oppineensa mm. englantia perjantai-iltapäivien uuden englannin opettajan johdolla ja osaakin sanoa jo hello, what´s your name, yellow, blue, ja red. Myös isoäiti Mercedes ja täti Rosa ovat tyytyväisiä pojassa tapahtuneeseen kehitykseen ja kertovat, että Jesús on päiväkodissa tullut paljon reippaammaksi ja puheliaammaksi. Tämä onkin helppo uskoa, sillä Jesús tulee aamulla mielellään päiväkotiin ja iltapäivällä hän kertoo iloisesti päivän tapahtumat isosiskolleen tämän hakiessa häntä tarhasta.

Työskentelen nyt Cuna Nazarethissa viimeistä viikkoa ja pian jätän haikein mielin hyvästit Jesúsille ja päiväkodin muille lapsille. Cuna Nazarethissa viettämäni puoli vuotta on kulunut nopeasti, ja tänä aikana olen saanut olla mukana monenlaisessa päiväkodin toiminnassa. Jesúsin tarina on vain yksi monista, Cuna Nazarethissa niitä on yhtä monta kuin lapsiakin. Samoin sosiaalityöntekijä on vain yksi monista päiväkodissa lasten hyvinvoinnin eteen työskentelevistä ihmisistä, sillä päiväkodin työntekijät ovat kaikki osaltaan vahvasti sitoutuneita tehtäväänsä huolehtia lasten hyvästä hoidosta ja huolenpidosta. Alle kouluikäisten lasten elämässä jokainen päivä turvallisissa, virikkeellisissä olosuhteissa on tärkeä. Cuna Nazarethin lapsille tarjoama päivähoito on suora apu ja korvaamaton tuki köyhille perheille. Suomalaiset kummit ovat mukana turvaamassa, että tämä toiminta voi jatkua tulevaisuudessakin.

Kiitän Pääskyjä, Cuna Nazarethia ja KEPA:sta saamastani mahdollisuudesta työskennellä vapaaehtoisena näiden kuuden kuukauden ajan. Lisäksi kiitän omalta osaltani kaikkia Cuna Nazarethin suomalaisia kummeja, jotka kantavat vastuuta päiväkodin lapsista. Päiväkodeille lahjoittamanne tuki on suuresti arvostettua ja voin vakuuttaa, että se menee oikeaan kohteeseen!