Oppilaaksi Cuna Nazarethiin!

Saapuessani Cuna Nazarethiin käynnistymässä oli juuri uusi lukukausi parin kuukauden kesätauon jälkeen. Lukukauden alkaessa lapset palaavat luokkiin ja pois jääneiden lasten tilalle valitaan jälleen uusia. Sosiaalityöntekijä Carmen vastaa molempien päiväkotien lapsivalinnoista ja siksi hän onkin varannut koko helmi- ja maaliskuun tähän sisäänottoprosessiin. Carmen työskentelee Cuna Centralissa yhden päivän viikossa ja Cuna Delicias de Villassa puoli päivää viikossa. Muina aikoina sosiaalityöntekijää ei ole mahdollista tavata. Carmenin aloittaessa vastaanottoaikansa oven ulkopuolella onkin aina jo pitkä jono lasten vanhempia, jotka ovat tulleet jo aikaisin paikalle sosiaalityöntekijän vastaanotolle päästäkseen. Carmen jakaa vanhemmille vuoronumerot ja niitä, joille numeroita ei riitä, hän kehottaa palaamaan seuraavalla kerralla.

Cuna Nazarethin periaatteiden mukaisesti sisäänottoprosessin tarkoituksena on, että päiväkotipaikkaa hakevien joukosta löytyisivät ne perheet jotka ovat eniten hoitopaikan tarpeessa. Alkujaan Cuna Nazareth vastasi pääasiassa työssäkäyvien vanhempien lapsista, jotka olisivat muutoin vanhempiensa työpäivän ajan yksin kotiin suljettuina. Tänäkin päivänä Cuna Nazareth toimii juuri työssäkäyvien perheiden tukemiseksi. Päiväkodista lapsilleen hoitopaikkaa hakevien vanhempien odotetaan käyvän töissä tai ainakin hakevan aktiivisesti työtä. Lasten vanhemmat työskentelevät joko itsenäisesti tai työnantajansa palveluksessa, mutta yhteistä heille on työskenteleminen minimipalkalla (560 solea/n. 150 euroa kuukaudessa) tai jopa paljon sen alittavalla palkalla. Tavallista on, että lapselleen hoitopaikkaa hakevat vanhemmat tienaavat noin 300 solea (n. 80 euroa) kuukaudessa. Jotkut vanhemmista myyvät työkseen elintarvikkeita kadulla tai markkina-alueilla, toiset taas työskentelevät tehtaissa. Monet äidit ovat kotiapulaisina varakkaampien perulaisten kodeissa. Vanhempien työajat ovat vaihtelevia, usein palkkaa vastaan on työskenneltävä aamusta aina iltamyöhään saakka. Suuri osa hakijoista on yksinhuoltajaäitejä, joilla ei ole paikkaa, johon lapsensa jättää työpäivän ajaksi. Vaihtoehtoina näillä äideillä on joko jättää lapsi yksi kotiin tai ottaa tämä mukaan työpaikalle. Useampilapsisissa perheissä tavallista on, että äiti hakee perheen leikki-ikäiselle lapselle hoitopaikkaa, vauvan kun voi kantaa vielä työpäivän aikana selässäkin!

Carmen on jaksottanut hakuprosessin siten, että kutakin lapselleen päiväkodista paikkaa hakevaa vanhempaa haastatellaan kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla Carmen kirjoittaa vanhempien perustiedot siististi ruutuvihkoon. Hän kertoo vanhemmille arviointia varten tarvittavista asiakirjoista (lapsen syntymätodistus, rokotuskortti, sairasvakuutuskortti, vanhemman työssäolotodistus sekä kartta siitä, miten perheen kotiin tullaan) sekä päiväkodin toimintaperiaatteista ja vanhemmille asetetuista velvoitteista. Korvauksena päivähoidosta vanhemmat maksavat päivähoidosta neljän solen (noin euron) suuruisen päivämaksun. Jos vanhempien tilanne on erityisen vaikea, maksusta voi saada vapautuksen. Maksuvapautuksen saaneiden vanhempien ei kuitenkaan sovi hiiskua asiasta toisten lasten vanhemmille, sillä muutoin vapautuksen pyytäjiä tulisi liikaa. Maksua vastaan vanhemmat saavat lapselleen päivähoidon sekä täysipainoiset ateriat (aamupala, lounas ja välipala). Lisäksi päiväkodissa on käytettävissä psykologin palvelut ja pari kertaa viikossa käy tanssinopettaja.

Päivämaksun lisäksi vanhemmilta odotetaan osallistumista päiväkodin toimintaan. Heille annetaan lista tarvikkeista, jotka heidän tulee ostaa päiväkodin lasten yhteiseen käyttöön, mm. kyniä, vihkoja, värejä ym. askartelutarvikkeita. Heidän tulee myös kahdesti vuodessa osallistua päiväkodin kunnossapitoon esimerkiksi siivoamalla tai maalaamalla päiväkodin tiloja. Erityisen tärkeää on, että vanhemmat sitoutuvat päiväkodin rytmiin ja toimintatapoihin. Lapset on tuotava päiväkotiin klo 7.50-8.10 välisenä aikana, myöhemmin tuotavia lapsia ei enää oteta sisälle. Vastaavasti lapset on haettava päiväkodista viiteen mennessä, myöhästymisestä rangaistuksena lasta ei voi seuraavana päivänä tuoda hoitoon. Vanhempien odotetaan tuovan lapset päiväkotiin puhtaina ja kammattuina. Päiväkodin periaatteena on, että köyhyys ei tarkoita hygienian laiminlyömistä. Lapsen voi tuoda päiväkotiin rikkinäisissä vaatteissa, mutta ei likaisissa. Vanhempien tulee jo hakuvaiheessa hyväksyä nämä asetetut ehdot, työntekijöiden kokemuksen mukaan muutoin on ongelmia odotettavissa jatkossa. Seurauksena sääntöjen laiminlyömisestä lapsi voi menettää päiväkotipaikan.

Toinen tapaaminen on prosessin mukaisesti kotikäynti perheen luokse. Näitä kotikäyntejä olen tehnyt lähinnä lastentarhanopettaja Livian kanssa, sillä Carmenilla ei työpäiviensä puitteissa ole aikaa tehdä kaikkia kotikäyntejä. Kotikäynnin tarkoituksena on kartoittaa, minkälaisissa olosuhteissa perhe asuu. Parin kuukauden aikana olenkin päässyt mukaan lukuisille kotikäynneille, joita olemme tehneet niin Chorrilloksen keskustassa kuin ympäröivillä hiekkarinteilläkin. Kulkuvälineinä olemme käyttäneet niin pikkubusseja eli combeja, takseja kuin mototaksejakin. Ylhäällä rinteillä sijaitseviin koteihin ei pääse millään kulkuneuvolla, ainoastaan jalkaisin. Ennen jokaista kotikäyntiä päiväkodin työntekijät ovatkin jaksaneet muistuttaa minua varaamaan mukaan kunnon kengät, vettä ja hatun. Kaikille niille on aina ollut käyttöä, sillä paahtavan kuumassa auringossa patikoiminen asuntoja etsiessä on suomalaiseen ilmastoon tottuneelle aikamoisen rankkaa. Koteja etsitään joskus pitkänkin aikaa, sillä osoitemerkinnät ovat hyvin vaihtelevia ja puutteellisia. Oman haasteensa kotikäynneille antaa myös se, että niistä ei ilmoiteta perheille etukäteen. Usein käykin niin, että pitkällisen matkustamisen ja etsinnän jälkeen kotoa ei löydykään ketään, sillä vanhemmat ovat päiväsaikaan töissä. Tätä käytäntöä ihmetellessäni minulle on kerrottu, että jos perheille ilmoitettaisiin kotikäynneistä, he riisuisivat kotinsa mukavuuksista. Näin ulkopuolisena katsoessa tämä tuntuu vähän hassulta, sillä on vaikea nähdä miten radion tai TV:n piilottaminen vaikuttaisi muutoin kurjissa oloissa elävän perheen kokonaistilanteeseen!

Perheiden kodeissa onkin melkoisia eroja. Chorrilloksen keskustassa asuvat perheet ovat tavallisesti vuokranneet asuntonsa, joka on tyypillisesti yksi pieni huone. Huoneessa voi vanhempien ja lasten lisäksi asua esimerkiksi jommankumman vanhemman sisaruksia tai äiti. Chorrilloksessa asuvilla perheillä on käytössään sähkö ja vesi ja kodit ovat melko hyvistä materiaaleista valmistettuja Tilaa kodeissa on kuitenkin hyvin niukasti. Tyypillistä on, että sänkyjä jaetaan useamman ihmisen kesken ja yhdessä sängyssä voi tilan puutteen vuoksi nukkua kolmekin ihmistä. Usein rakennuksen tiloissa asuu muitakin perheitä ja perheet jakavat yhteisen keittiön ja WC:n.

Chorrilloksen ympäristössä asuvilla perheillä tilanne on kuitenkin usein vielä kriittisempi johtuen ympäröivistä olosuhteista. Ylhäällä hiekkarinteillä asuvien perheiden kulkuyhteydet ovat vaikeat, ylös rinteille ei aina ole tietä ja monesti nousu ylös hiekkarinnettä voi olla niin jyrkkä, että liikkuminen kotiin ja sieltä pois on vaikeaa. Paikallishallinto on rakennuttanut osalle alueista portaita helpottamaan ihmisten liikkumista, mikä on auttanut useiden perheiden tilannetta. Jotkut kodeista on rakennettu vaarallisen oloisesti rinteeseen ja talojen sortumisvaara onkin ilmeinen. Kodit on tavallisesti rakennettu puulevystä ja laudoista, kattona on aaltopeltiä tai pressu. Paljaiden ikkunoiden suojana on muovi tai verho, aina ei sitäkään. Kriittisimmissä kodeissa on maalattia. Asunnot ovat monesti omia tai jonkun sukulaisen omistamia. Myös näissä asunnoissa asutaan tiiviisti, mutta niissä voi olla useampikin huone. WC on tavallisesti asumuksen ulkopuolella ja useamman kotitalouden yhteiskäytössä. Suurimman ongelman muodostaa kuitenkin veden puute ja viemäröintiongelmat. Ylös rinteille ei ulotu juokseva vesi, vaan vesi on ostettava ja kannettava ylös asumuksiin. Kotitalouksien jätevedet taas heitetään kodeista suoraan kaduille. Hiekalla muhivat jätevedet muodostavat paitsi hajuhaittoja, myös terveysriskin, sillä jätevedet houkuttelevat sairauksia levittäviä kärpäsiä.

Kotikäyntien jälkeen vanhemmat tulevat vielä kerran toimistolle, jolloin he toimittavat viimeisetkin pyydetyt asiakirjat, allekirjoittavat sopimuksen päivähoidosta ja saavat kirjallisen asiakirjan siitä, että lapsi on hyväksytty päivähoitoon. Koska kotikäyntiaikoja on usein vaikea organisoida, tämä viimeinen käynti kuitenkin monesti viivästyy ja vanhemmat saattavat käydä useitakin kertoja vastaanotolla ennen hyväksymisasiakirjan saamista. Jotkut perheet kertovat odottaneensa kotikäyntiä kuukaudenkin ja ovat helpottuneita saadessaan asiansa eteenpäin.

Suurin osa Cuna Nazarethista lapselleen paikkaa hakevista perheistä tulee niin vaikeista tilanteista, että lapsi hyväksytään päiväkotiin. Käytännössä sisäänottoprosessi jatkuu niin kauan, että kaikki vapaana olevat paikat on täytetty. Nyt paikat alkavat vähitellen täyttyä ja joihinkin ryhmiin on ollut paljon enemmän kysyntää kuin paikkoja. Cuna Delicias de Villassa 1-vuotiaiden lasten ryhmään on ollut tänä vuonna paljon kysyntää, kun taas 5-vuotiaiden lasten ryhmään on ollut niin vähän kyselyitä, että sitä ei perusteta lainkaan. Sen sijaan Delicias de Villassa laajennetaan nyt 1-vuotiaiden lasten ryhmää. Huhtikuun tullessa Cuna Nazarethin päiväkodit alkavat varmastikin jo pullistella ja molemmat päiväkodit toiminevat täydellä lapsimäärällä!

Vapaaehtoistyöni lähtökohtia

Tämä blogi on odottanut perustamistaan jo useamman viikon ajan ennen ensimmäisen tekstin putkahtamista maailmaan. Blogin odottaessa syntymistään, olen minä kuitenkin ehtinyt olla Limassa jo parisen kuukautta ja vapaaehtoistyöpaikassanikin on kulunut jo kuuden viikon päivät. Tänä aikana olen totutellut suurkaupungin elämänrytmiin ja opetellut erilaisia survival-taitoja, esimerkiksi jalankulkijana liikenteen seassa liikkumista, ruokamyrkytyksen välttämistä sekä itseni ilmaisua espanjan kielellä, joka ei tänne saapuessani ollut kovinkaan sujuvaa. Eikä se suju ihan ongelmitta vieläkään.

Mutta miten siis päädyin Limaan vapaaehtoistyöhön? Tarinalla on pidemmät juuret, sillä kiinnostus ulkomailla työskentelyyn ja erityisesti latinalaiseen Amerikkaan oli kytenyt mielessäni jo koko aikuisikäni. Samalla kun ikävuodet kertyivät salakavalasti lähemmäs kolmeakymmentä, aloin kaivata myös irtiottoa työelämästä. Puolihuolimattomasti juttelin suunnitelmistani myös ystävilleni, mutta ajatus lähtemisestä tuntui tuolloin vielä aika abstraktilta. Yhtenä ylityölauantaina sähköpostiini kuitenkin tupsahti ystäväni minulle välittämä viesti: “ETVO hakee vapaaehtoista lastensuojelutyöhön Peruun“. Printattu sähköpostiviesti kuljeskeli laukun pohjalla viikonlopun yli ja seuraavan viikon alussa otinkin jo yhteyttä Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepaan lisätietojen saamiseksi. Sain kuulla, että kyseiseen paikkaan ei ollut löytynyt sopivaa hakijaa varsinaisessa valintaviikonlopussa ja että nyt haettiin vapaaehtoista Etelän vapaaehtoisohjelma ETVO:on ns. jälkihaulla. Ja vielä kiireisellä aikataululla. Viikkoa myöhemmin huomasin istuvani jo haastattelussa ja tulleeni valituksi! Varsinainen lähtö tapahtui kuitenkin vasta reilua vuotta myöhemmin, sillä päädyin mielenkiintoisen työtilaisuuden vuoksi lykkäämään lähtöäni. Vuoden aikana ehdin suunnitella lähtöä yhdessä mieheni kanssa, vakuutella epäuskoisia ystäviä ja perheenjäseniä, käydä sähköpostikeskusteluja vähän sinne sun tänne, osallistua espanjan kielen keskustelukurssille, tehdä erinäisiä käytännön järjestelyitä ja hakea lisää virkavapaata. Joulukuussa lensimme mieheni kanssa yli Atlantin ja kuuden viikon Kolumbia-Ecuador-Peru -tourneen jälkeen saavuimme tammikuun lopulla helteiseen Limaan.

Ensimmäinen viikko Limassa kului käytännön asioita hoitaessa ja yleisessä orientoitumisessa, mutta jo toisella viikolla pääsin tutustumaan uuden vapaaehtoistyöpaikkani, Fundación Cuna Nazarethin, arkeen. Vastaanotto päiväkodissa oli kerrassaan lämmin ja ensimmäisinä työpäivinä minua tutustutettiin päiväkodin työntekijöihin, tiloihin sekä historiaan. Päiväkodin johtaja Margarita on työskennellyt päiväkodissa jo muutaman vuosikymmenen ajan, ja hän kertoikin mielellään päiväkodin historiasta. Fundaciòn Cuna Nazareth on toiminut Chorrilloksen kaupunginosassa 48 vuoden ajan. Näinä vuosina hoitopaikan ovat päiväkodista löytäneet jo tuhannet Chorriloksessa ja ympärysalueilla asuvat köyhien perheiden lapset. Viimeisen vuosikymmenen aikana toiminta laajentui ja Chorrilloksen lähialueille perustettiin kaksi uutta päiväkotia, joista Santa Teresa de Villassa sijaitseva päiväkoti kuitenkin tuhoutui toimintakelvottomaksi vuoden 2007 maanjäristyksessä. Nyt siis Chorrilloksen keskustassa sijaitsevassa keskuspäiväkodissa on paikka noin sadalle lapselle ja syrjäisemmässä Delicias de Villan päiväkodissa noin viidellekymmenelle lapselle. Päiväkotien puitteet ovat karuhkot, ainakin pohjoismaisin silmin tarkasteltuna. Ruuhkaisen Chorrilloksen keskustassa sijaitsevan Cuna Centralin päiväkodin tilat ovat lapsimäärään nähden riittävät, luokissa on liikkumatilaa ja pihalla runsaasti tilaa juosta ja leikkiä. Ylhäällä Liman hiekkarinteillä sijaitsevan Delicias de Villan kaupunginosan päiväkodissa taas olosuhteet ovat heikommat. Päiväkodin tilat ovat ahtaammat ja pihalla on vähemmän tilaa leikkiin. Vaikeaksi tilanteen tekee kuitenkin aurinko, joka paistaa lasten leikkipaikalle koko päivän ja porottaa läpi aaltopeltikattojen kuumentaen luokkahuoneita melkoisesti. Molemmissa päiväkodeissa on kuitenkin nähty vaivaa ja tehty tiloista lapsille mukavammat iloisin värein ja seinille ripustetuin kuvin.

Cuna Nazarethin päiväkodit on tarkoitettu 1-5-vuotiaille lapsille. Alle 2-vuotiaat lapset ovat ns. Cunan, eli pienten puolella. Cuna Centralin pienten puolella on paikka noin viidelletoista 1-vuotiaalle ja  kahdellekymmenelleviidelle 2-vuotiaalle. Kumpaakin ikävuotta kohden on yksi opettaja ja yksi avustaja. Isompien, 3-5-vuotiaiden lasten puolella eli Jardinissa on kussakin ikäryhmässä noin 25 lasta. Lapsiryhmää kohden on Cunan tavoin yksi opettaja ja yksi avustaja. Delicias de Villan päiväkodissa lapsia ja opettajia on vastaavasti samassa suhteessa vähemmän. Osa opettajista on Cuna Nazarethin palkkalistoilla, osa taas paikallishallinnon (Municipalin) palkkaamia. Paikallishallinnon palkkaamat opettajat poistuvat työpaikalta pian lounaan jälkeen, jolloin lapsikatras jää Cuna Nazarethin muiden opettajien ja harjoittelijoiden vastuulle. Kuten arvata saattaa, varsinkin iltapäivisin hulina päiväkodeissa on melkoinen ja aikuisten kädet eivät kaikkialle ylety! Päiväkodeissa on kuitenkin tarkat rutiinit ja työntekijät ovat tottuneet kaitsemaan suurta lapsilaumaa. Kuri päiväkodissa on tiukka ja lasten odotetaan noudattavan yhteisiä sääntöjä.

Cuna Nazarethin opettajilla on vahva ammattiylpeys ja he kokevat lasten kanssa työskentelyn kunnia-asiana. Jotkut opettajista ovat itsekin aikanaan olleet Cuna Nazarethin kasvatteja. He ovat sitoutuneita lasten kanssa työskentelyyn ja mielissään saadessaan työskennellä entisessä päiväkodissaan. Viime kuukausina Cuna Nazarethin henkilökuntaa on kuitenkin painanut opettajien nimityksiin liittyvä kiista. Päiväkodissa on ollut avoin opettajan paikka, josta kolme Cunan opettajaa ovat olleet kiinnostuneita. Cuna Nazarethissa katsotaan yhden opettajista käyttäneen henkilökohtaisia suhteitaan ja korruptoitunutta paikallishallintoa hyväkseen ja saadakseen viran päiväkodista. Toimintamalli ei Perussa varmastikaan ole ennen kuulumaton, mutta Cuna Nazarethin työntekijät ovat surullisia ja pettyneitä huomatessaan yhden työntekijöistään käyttävän järjestelmää edukseen. Cuna Nazarethin hallinnosta vastaavat työntekijät tekevät päiväkodin lakimiehen avustuksella parhaansa nimitysasian muuttamiseksi, mutta kokevat olevansa tilanteessa voimattomia.

Puolen vuoden vapaaehtoisjaksolla pääasiallisena tehtävänäni on työskennellä päiväkodin sosiaalityöntekijän, Carmenin kanssa päiväkodin sosiaalipalveluissa. Lisäksi tehtävänäni on kirjoittaa kummimateriaalia Cuna Nazarethin suomalaisille kummeille, ja tuota kummimateriaalina käytettävää tekstiä kirjoitan siis jatkossa tähän blogiin. Viime viikkojen aikana olen työskennellyt jonkun verran myös päiväkodin puolella lasten parissa, joten siitäkin varmasti jossain vaiheessa kirjoittelen enemmän!